To 12.7. Talolla

Nukuimme hyvillä mielin puoli kymmeneen asti. Heinin noustessa oikea polvi tuntui edelleen omituiselta. Aivan kuten viimeiset kaksi päivää. Käveleminen tuntui hankalalta eikä polvi kestänyt kyykistymistä. Tarkemmalla katsomisella polvi oli todella turvonnut. Liekö toissapäiväinen rinnereippailu saanut polven ärtymään. Jäisimme siis ainakin alkuiltapäivään asti talolle lueskelemaan ja nauttimaan kauniista ilmasta. Taivas oli tällä kertaa täysin pilvetön,mutta miellyttävä tuulenvire teki olosta mukavan. Kirkkaan sään ansiosta myös lumihuippuiset vuoret näkyivät horisontissa.

Timo haki löhöilyalustat ja aurinkovarjon kellarin uumenista ja asettelimme ne taktisesti parhaalle näköalapaikalle suuren mäntyä muistuttavan havupuun alle (pinja?).  Heini sai jalkaansa ideaalisiteen ja  2 pientä avuliasta sairaaanhoitajaa. Timo pesi ahkerasti käsin pyykkiä, koska talon pyykinpesukone oli mennyt rikki ja Barbaran luona pesemämme vaatteet oli jo hikoiltu moneen kertaan.

Tytöt juoksentelivat nakupelleinä jälleen pitkin puutarhaa aina uima-altaassa välillä pulahtaen. Pikantti yksityiskohta Pianezzon talolla on myös viereinen kirkko, joka soittaa kelloja ding aina puolitunnein ja oikean kellonlyömän verran tasatunnein. Tähän kylämeininkiin voisi jopa tottua.

Lounaan jälkeen suuntasimme kohti uimarantaa eväiden kera. Jostain syystä kello kolmelta oli Bellinzonasta poispäin vievä tie jälleen Stau:ssa, joten päätimme koukata paikallisen tehdasalueen kautta takaisin Locarnoon johtavalle tielle. Tarkoitus oli ollut käydä uudella rannalla, mutta liikenteen takia päätimme palata lähimmälle rannalle, jossa olimme jo kerran käyneet.

Rannalla oli mukavan leppoisaa, joskin aika täyttä. Kävimme kaikki useamman kerran uimassa ja tytöt rakentelivat hiekkalinnoja veden rajassa. Välillä syötiin eväitä ja ihailtiin vuorimaisemia. Heini piti jalassa ideaalisidettä ja jalkaa kohoasennossa. Saimme myös ihanalta Dominikilta tekstiviestillä listaa paikallisista lääkäreistä, mikäli sellaisen luona tulisi tarvetta käydä. Kirjoittelimme myös vihdoin kortteja, jotka toivottavasti muistamme postittaakin.

Sveitsissä kaupat menevät kiinni jo puoli seitsemältä, joten lähdimme juuri ennen sulkemisaikaa Locarnon paikalliseen mini-Coop:n ostoksille. Tapasimme kaupassa myös yhden suomalaisen herran, joka oli mielissään kuullessaan meidän puhuvan suomea. Timo vaihtoi muutaman sanan hänen kanssaan.

Ilma viileni nopeasti auringon painuessa hitaasti vuorten taakse ja pieni tuulenvire sai meidät tytöt hakemaan lisää vaatteita. Illalliseksi aikuiset söivät kanasalaattia ja tytöt kanapastaa. Jälkiruoaksi herkuttelimme vadelmia ja suklaakeksejä. Ah tätä lomailun auvoa!