Su 8.7. Stansstadt – Lucerne – Pianezzo

Nukuimme koko perhe yllättäen varttia yli yhdeksään asti, mitä ei ollut tapahtunut pitkään aikaan. Talolla oli ilmiselvästi hyvä karma. Kymmeneksi odotimme Barbaran ja Norbertin ystäväperhettä syömään brunssia ja pöytä notkui alakertaan laskeutuessamme monenlaisia herkkuja, joista erityisesti meidän mieleemme olivat juustot, kylmäleikkeleet ja Norbertin herkullinen jogurtti-mysli. Brunssi oli hauska ja rento yhdistelmä saksaa ja englantia mukavassa seurassa. Lapset pitivät myös konsertin; Annina soitti selloa ja Basil ksylofonia vuorotellen bravo ja wunderbar –huutojen kaikuessa.

Puolen päivän jälkeen jatkoimme Barbaran ja lasten kanssa laivalla Lucerneen Norbertin jäädessä talolle. Laivamatka oli jälleen kerran upeiden maisemien ihmettelyä. Lucernessa ilma oli todella kuuma ja aurinkoinen, joten emme päässeet kovinkaan pitkälle, kunnes lapsilla oli nälkä ja oli aika pitää ensimmäinen tankkaustauko. Fiinissä rantaravintolassa lapset söivät ranskalaisia ja pastaa aikuisten tyytyessä juomiin.

Ruoan jälkeen kävelimme ylös mäelle tutustumaan kaupungin muuriin (Stadtmauer) ja kiipesimme yhteen vartiotorneista ihailemaan alla avautuvaa Lucernen vanhaa kaupunkia ja järveä. Tässä vaiheessa voisi kertoa Lucernen ja kaupunginmuurin historiasta...

Aurinko porotti sen verran kuumasti, joten alas päästyämme olikin aika jäädä jäätelölle ja vesitankkaukselle vanhaan kaupunkiin aivan joen ääreen. Joka puolella oli toinen toistaan kauniimpia 1400-luvulta peräisin olevia taloja. Talojen erikoisuutena oli seinissä komeilevat upeat maalaukset ja kaiverrukset. Kävelimme myös Raatihuoneen ja hienojen kirkkojen ohi takaisin rantaan. Joen ylitimme myöskin 1400-luvulta olevan katetun sillan yli ja keskellä jokea sijaitsevan 1200-luvulta peräisin olevan vankitornin ohi. Sillan katossa oli myös upeita maalauksia, jotka kertoivat monia sotatarinoita. Osa kattomaalauksista olivat tuhoutuneet sillan palossa. Palosta muistutti usean metrin pätkä kärventyneitä kattoparrua ja maalauksia.

Lucernen kierroksella selvisi myös syy Heinin viimeaikaisiin Sveitsin vierailuihin...

Kävelyn jälkeen meidän lapset alkoivat olla sen verran väsyneitä, että päätimme palata junalla takaisin talolle. Talolla saimme vielä kerran nauttia todella vieraanvaraisesta isäntäpariskunnasta, joka loihti meille kädenkäänteessä herkullisen pastaillallisen eri kastikkeilla. Tämän päälle nautimme sitruunasorbettia, pannacottaa ja hyvää kahvia.

Kaikki hauska loppuu aikanaan ja puoli kahdeksan aikaan illalla lähdimme ajamaan takaisin kohti Pianezzoa. Mukana meillä oli hyvät uudet ystävät ja monta mieleenpainuvaa elämystä.

Kotimatka sujui tasan puolessatoista tunnissa, koska tällä kertaa uskalsimme tulla San Gottardon tunnelia (n. 17km) pitkin, koska Norbert soitti lähtiessämme liikennepalveluun, josta saa tietää tunneliruuhkien pituudet ja sijainnit. Tunnelissa körötellessä  ainakin kuski haaveili, että olisi vielä kerran päässyt kokemaan san Gotardon serpentiinit. Matkalla ihailimme auringonlaskua ja sinisävyisinä hohtavia vuoria. Joskin lähivuoret eivät enää tuntuneet ihan niin korkeilta ;)