Ti 3.7. Lago di Lugano – Pianezzo

Tämä lomamatka oli ensimmäinen laatuaan, jonne lähdimme täysin ilman reittisuunnitelmia tai sen puoleen muutakaan etukäteisvalmistautumista. Tämän huomaisimme erityisesti aamulla, kun hotellin lasku oli Sveitsin frangeissa. Meillä oli mukana tietysti vain euroja. Hotelliin kelpasi vain käteinen, mutta onneksi saimme maksaa euroissa.

Aamiaiseen kuului erilaisia sämpylöitä ja leipiä kyytipoikana brie-juustoa, kinkkua ja marmeladeja. Juomana oli appelsiinimehua ja hyvää kahvia. Emme olisikaan kaivanneet italialaisia kakkuja, joten sveitsiläinen aamiainen sopi meille vallan mainiosti.

Aurinko paistoi lämpimästi jo näin puoli yhdeksältä aamulla. Tytöillä oli aamiaisella valmiina mukana uimarenkaat, joten seuraava pysähdys oli helppo. Tytöt polskivat innoissaan lasten uima-altaalla, Heini vahti lapsia eli nautti auringosta ja Timo roudasi kamat autoon.

Yllättäen olimme jo puoli kymmeneltä valmiina, joten aikaa oli pyörähtää hetkeksi Luganon keskustassa. Jätimme auton rautatieaseman parkkiin ja kävelimme koko perhe käsi kädessä alas vanhaan kaupunkiin pitkin kauniita kujia. Heini löysi ex tempore eräästä pienestä putiikista kauniin valkoisen kesämekon. Myyjä oli lievästi sanoen hätäinen juostessaan tyttöjen perässä hokien perdone, bambini, no, no, no...

Alhaalla kaupungissa otimme muutaman kauniin kuvan vuorista ja järvestä, vaihdoimme frangeja ja ostimme jäätelöt. Samalla päätimme palata kaupunkiin takaisin hyvällä ajalla. Ylös pääsimme kätevästi funicolorilla, josta tytöt olivat ihmeissään; ”Minijuna ylös mäkeä? Mikä se on? Kivaaaa, Äiti miksei meillä ole näitä kotona?”

Kello oli jo yksitoista eli aika lähteä kohti Pianezzoa ja tapaamaan Dominikin äitiä Barbaraa. Matka Luganosta Bellinzonan kautta Pianezzoon kesti vain vajaa puolisen tuntia ja kulki läpi vihreiden vuorten. Tässä vaiheessa heräsi kysymys, että miksiköhän emme ole aiemmin pysähtyneet Sveitsissä pidempää aikaa.

Barbara toivotti meidät sydämellisesti tervetulleiksi ja kävelimme hänen perässään Pianezzon kirkkoa ihaillen pitkin pientä polkua kohti villaa. Barbara oli valmistanut herkullisen pastalounaan ja näytti meille puutarhaa ja edesmenneiden vanhempiensa taloa, joka oli kuin aikamatka suoraan 70-luvulle. Olohuoneen ja ruokailutilan suuret liukuovet ja L-muotoisen talon kaikki suuret ikkunat avautuivat puutarhaan, 50 neliön kirjasto yläkerrassa ja kellari 20-30-vuotta vanhoine viineineen hämmästytti meidät täysin. Täällä vuorten sylissä viettäisimme siis seuraavat puolitoista viikkoa ja vieläpä todella mielellämme.

Lounaan jälkeen tytöt pulikoivat Barbaran varta vasten tytöille ostamassa lastenaltaassa ja me aikuiset saimme hyviä vinkkejä lähialueiden nähtävyyksistä. Hauska kuriositeetti oli myös Giovanni-tuttavan vierailu. Hän pitää huolta puutarhasta ja oli aivan hurmaavan hauska italiaa puhuvaa, pyöreä herra. Kielten sekamelskassa (englantia, sveitsin-saksaa ja italiaa) saimme vielä muutaman lisäneuvon nähtävyyksistä.

Barbaran lähdettyä kävimme Bellinzonassa paikallisessa Coop:ssa täydentämässä ruokavarastot ja palasimme talolle illalliselle. Ilma oli edelleen aurinkoinen ja jopa kuuma, joten tytöt pulikoivat altaassa ja aikuiset nauttivat puutarhassa kuohuviiniä upeita maisemia ihmetellen.  Tytöt ja Timo tekivät vielä pienen iltakävelyn ennen tyttöjen iltapalaa ja nukkumaanmenoa. Tänään tytöt pääsivät nukkumaan kerrossänkyyn ja nukahtivat tapahtumarikkaan päivän jälkeen muutamassa minuutissa.

Me aikuiset ihailimme vielä alhaalla tuikkivaa kaupunkia ja upeita vuoria ennen kuin aurinko sukelsi huippujen taakse. Iltapalaksi nautimme herkullista sveitsiläistä juustoa ja maalaispatonkia rosé-viinin kera. Kaiken tämän kruunasi vielä ulkotakka, jossa poltimme rätisten kämmenenkokoisia männynkäpyjä.